Koiria meillä on ollu pienestä pitäen. Kun olin pieni, meillä oli oikein ihana -95 syntyinen saksanpaimenkoira Roni, hänet kuitenkin jouduttiin lopettamaan vanhuuden takia syksyllä 2007. Jo ennen Ronia, meillä oli kanssa ollut -83 syntyinen sakemanni Oki, joka siirtyi isäni omistukseen Okin jäänessään puolustusvoimilta eläkkeelle. 2008 Alkuvuodesta meille sitten tulikin Vikke, koska ilman koiraa eläminen tuntui kummalliselta ja muutenkin kasvattaja oli jo muuten äitilleni tuttu, joten sekin jo vaikutti asiaan. Rotu olikin aika yllätys sinäänsä, että sakemanni muuttuikin pieneksi cockeriksi. Koiraharrastuksen kipinä sitten siinä lähtikin alulleen. Viken kanssa kokeilimme agilityä, josta Vikke ei sitten kumminkaan pitänyt. Sitten kokeilimme sitä sun tätä... Ensimmäinen match show meillä oli 30.8.-08 ja muistan kuinka en ymmärtänyt asiasta hölkäsen pöläystä. Trimmaustakin harjottelin ja koira olikin sen jälkeen, kuin salama olisi siihen iskenyt.
Rupesimme kuitenkin sitten mätsäreissä urakalla kiertämään ja muistan kuinka väänsimmekin kaikki asiat rautalangasta. Ensimmäisissä näyttelyissäkin kävimme Keiteleellä -09, ja enhän minä edes Vikkeä silloin osannut seisottaaa. Meinasin jo yhdessä vaiheessa luovuttaa koiraharrastuksista, mutta kun nytten asiaa ajattelee... Olen tyytyväinen siihen etten luovuttanut, nimittäin tuskin olisin tässä pisteessä koirieni kanssa nyt.
Monet tuttavat yms. koiraihmiset minulle jankutti siitä, että "ansaitsisin" koiran, jolla voisi ollakin mahdollisuuksia näyttelyissä. Ja itsekkin sen tiesin, ettei Vikke rakenteensa takia voi niitä sijoituksia haalia, mutta minä kun en käy näyttelyissä sijoituksien takia, vaan se on meille yksi harrastuis muitten joukossa. Aloitin kuitenkin puhua uudesta pennusta vanhemmilleni, mutta aina oli "EI toista koiraa yms..!" Seuraavankin koiran meinasin ottaa Jaanalta Aamunkoiton kennelistä. Olin kuitenkin päättänyt, että ottaisin uroksen Viken takia. Maaliskuussa sitten syntyikin yksi pentue ja päätin, että kyllä minä sen nartun otan, kun sijoitukseen oli mahdollisuus saada. Lopulta sainkin porukoilta luvan. Olin ihan maani myynyt, koska nytten minulla mahdollisesti olisi se koira, jonka kanssa voisin laajemmin harrastaa.
Sitten meille kesällä 2011 tulikin Viivi, jonka kanssa harrastuksiin sun muihin maailma vasta avartuikin. Nartun kanssa eläminen kun oli aivan uutta, mutta voin vain kiittää koiriani miten ne ovatkaan opettaneet minua itseäni eteenpäin. "Vierailevia tähtiäkin" elämässäni on, kun kesällä 2012 siskolleni tuli walesinspringerspanieli Rocbee Ice Age "Topi", jonka näyttelyhihnan päässä roikun.
 |
| vsp-pen Benchmark Live Jazz & rop-pen Aamunkoiton Ruusunen ♥ |
- Pielaveden Eläinsuojeluyhdistys ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti